Rotumääritelmä

Labradorinnoutaja on yksi maailman suosituimmista koiraroduista. Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, Newfoundlandin saarelle, josta kantavanhempien tiedetään tuodun Brittein saarille. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajaa ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla. Tämä koira toimi kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja ym. Sillä oli voimakas noutotaipumus ja paksu, vettä hylkivä turkki.

Näitä koiria siirtyi kalastusveneiden mukana Englantiin, missä niiden kyvyt metsästyskoirina huomattiin ja niitä risteytettiin paikallisiin lintukoiriin ja muihin koirarotuihin. Viisaan jalostustyön tuloksena alkuperäisen Labradorinkoiran ominaisuudet onnistuttiin säilyttämään rodussa. Monien vaiheiden jälkeen Englannin Kennelklubi hyväksyi labradorinnoutajan roduksi vuonna 1903. Aluksi rodun suosio perustuikin sen erinomaisiin käyttöominaisuuksiin metsästyskoirana, mutta pian sen ystävällinen luonne ja helppo koulutettavuus tekivät siitä myös suositun seurakoiran.

Suomessa rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla ja rekisteröintiluvut ovat olleet kasvussa aina näihin päiviin saakka. Labradorinnoutaja oli Suomen suosituin koirarotu vuonna 2012 liki 2000 rekisteröidyn koiran lukemin. 

Labradorinnoutajia käytetään noutavana koirana vesilinnustuksessa, mutta myös muun pienriistan talteenottamisessa sekä haavoittuneen, loukkaantuneen riistan jäljestämisessä. Rodun monipuolisuudesta kertoo, että koirat toimivat myös opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina sekä muissa monenlaisissa haju- ja etsintätehtävissä.

Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen, lapsirakas, iloinen ja uskollinen, toisin sanoen mukava seura- ja perhekoira. Labradorit ovat aktiivisia ja toiminnanhaluisia koiria, jotka ovat onnellisimmillaan vedessä ja ulkona työskennellessään.

Kolmea eri väriä edustava (keltainen, musta ja ruskea) labradori on suhteellisen suurikokoinen koira aikuisena, urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56-57 cm ja narttujen 54-56 cm. Henkinen kehitys on hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun, ja urokset saattavat olla aikuisia vasta 3-4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista.  

Kilpailumuotojen perusteella labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Metsästyskoeaktiivit suosivat metsästyslinjaisia koiria (engl. field trial). Silmillä havaittava ero näissä linjoissa on ulkonäkö: näyttelylinjaiset ovat vankkarakenteisia, voimakasrunkoisia, runsasturkkisia ja metsästyslinjaiset taas huomattavasti kevytrakenteisempia ja usein ohutturkkisempia koiria. Metsästyslinjaiset soveltuvat nykyiseen kilpailumuotoon, joka painottaa vauhdikkuutta, nopeutta ja äärimmäistä tottelevaisuutta. Toki suurin osa “tavallisista” labradoreista pärjää jokamiehen metsästyksessä, jossa syksyisin käydään muutamia kertoja lintumetsällä.